Elinkeinoelämän keskusliiton kauppapolitiikan johtaja Hanna Laurén näkee, että yrityksen arvojen tulee olla ääneen lausuttuja ja niin yksinkertaisia, että yksittäiset työntekijät kykenevät nopeaan päätöksentekoon niiden pohjalta.
Vuonna 2021 yritykset ovat ristipaineessa: pitää yrittää palautua koko maailmantaloutta ravistelevasta pandemiasta mutta samanaikaisesti olla unohtamatta elintärkeitä menestyksen avaimia, kuten innovatiivisuutta ja vastuullisuutta. Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto pyrkii tuomaan yhteiskunnalliset arvo-odotukset yritysten tietoon.
EK:n kauppapolitiikan johtaja Hanna Laurénin mielestä kriisitilanteessakin yrityksen arvopohjan kannattaa tulee olla kirkas myös ulospäin.
”Yrityksiltä odotetaan arvojohtajuutta eli kannanottoja. Arvojen pitää olla uloslausuttuja. Jos arvot ovat huttua, töihin hakeudutaan vääristä syistä. Kun arvot ovat kohdallaan, se vetää osaamista puoleensa.”
Laurén painottaa, että yritykset panostavat entistä enemmän työntekijöiden sitouttamiseen.
”Työntekijöitä kannattaa kohdella hyvin, jotta työntekijä kokee olevansa arvostettu ja sitoutunut yrityksen arvoihin. Silloin työntekijä on valmis myös tekemään päätöksiä yrityksen arvojen pohjalta. Kun yritys huolehtii työntekijöistään, syntyy myös innovaatioita.”
Yritys, tunnista vastuullisuusriskit ja ole joustava muutoksissa
Yrityksen julkilausutun arvopohjan ei kuitenkaan tarvitse olla kiveen hakattu. Laurén muistuttaa, että yritys voi menestyä vain, jos se kykenee tarkastelemaan toimintaansa kriittisesti. Vastuullisuusvaade on tästä erinomainen esimerkki.
”Aikaisemmin vastuullisuus nähtiin kustannuksena ja hyväntekeväisyytenä. Nykyään vastuullisuus on kilpailuetu ja välttämättömyys globaaleilla markkinoilla. Yrityksessä ei voi olla vain yhtä vastuullisuusvastaavaa vaan jokaisen hankinta- ja myyntijohtajankin pitää huomioida vastuullisuus työssään.”
”Suomi on maailmalla tunnettu eettisestä ja kestävästä liiketoiminnasta. Vastuullisuustyössä ei tule kuitenkaan koskaan valmiiksi.”
Laurén huomauttaa, että kukin yritys kantaa vastuullisuusvaadetta kykynsä ja kokonsa mukaan. EK:n tuhansista jäsenistä 96 prosenttia on pk-yrityksiä. Vastuullisuusriskit on silti arvioitava, jotta yritystoiminta voi olla kestävällä pohjalla.
”Suomi on maailmalla tunnettu eettisestä ja kestävästä liiketoiminnasta. Vastuullisuustyössä ei tule kuitenkaan koskaan valmiiksi. Pienelle kotimaiselle yrityksellekin voi tulla komponentteja vaikkapa Kiinasta, jolloin toimitusketjun vastuullisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Yritykset kipuilevat siinä, miten olla läsnä markkinoilla, joilla kohtaa hankalia sosiaalisia kysymyksiä kuten lapsityövoimaa. Markkinoilta vetäytyminen ei kuitenkaan yleensä ole se vastuullisin ratkaisu. Sen sijaan yrityksen pitää miettiä uudelleen, miten toimia."
Suomessa on korkean teknologian yrityksiä, joiden on erityisen tärkeää pohtia vastuullisuutta toimitusketjun loppupäässä. Tästä esimerkkinä vaikkapa kasvojentunnistusteknologia.
”Vaikka tuote on loistava, pitää yrityksen arvioida, kuka on tuotteen loppukäyttäjä ja voiko tuote päätyä epäeettiseen käyttöön kuten etniseen profilointiin.”
Kansainvälistyminen on tulevaisuutta, valittaminen menneisyyttä
Koronapandemian vauhdittama digiloikka on todistanut, että yritykset voivat nähdä kriisissä myös mahdollisuuden yhdessä menestymiseen: yritykset voivat sparrata toinen toisiaan virtuaalisesti.
Esimerkiksi EK:n Covid Digital Game Changers -kasvuprojekti tuo yhteen kuusi Euroopassa tunnistettavaa, Suomessa hyvin hallittua kasvualaa: Euroopan muuttamisen hiilineutraaliksi, teollisen 5G-verkkoteknologian, itseohjautuvan ja ilmastoneutraalin merilogistiikan, digitaaliset työskentelytavat ja vastuulliset terveyspalvelut.
Toinen EK:n ratkaisu kansainvälistymisen lisäämiseen on International Directors’ Advisory Board, joka koostuu suomalaisyritysten kansainvälisistä johtajista. Tämä kokoonpano muun muassa haluaa käydä tiivistä vuoropuhelua Suomessa opiskelevia ulkomaalaisten kanssa. Tavoite on, että opiskelijat työllistyisivät suomalaisyrityksiin ja siten suomalaisyritysten moninaisuus ja kansainvälistyminen vahvistuisivat.
Laurén näkee, että yritysten kansainvälistyminen edellyttää myös EU-tasoista aktiivisuutta. Suomalaisten helmasynti välillä EU-piireissäkin on, että yritykset ovat enimmäkseen tekemisissä vain toisten suomalaisten kanssa.
”Innovaatioiden ja kasvun kannalta on hedelmällisintä, kun eri kulttuurit, toimialat ja eri kokoiset yritykset kohtaavat. Suomi tekee aktiivisesti töitä muiden samanmielisten maiden kanssa, jotta sääntely ei rajoittaisi kansainvälistymisen mahdollisuuksia. Sitä pitää jatkaa. Mielestäni hedelmällisimpiä keskusteluja on käyty, kun EU-komissaarit ovat kuulleet yritysjohtajia, ja yritykset ovat osanneet kertoa suoraan, mitä toivovat.”